Teeth

Valmistusvuosi: 2007
Ohjaaja: Mitchelle Lichtenstein
Näyttelijät: Jess Weixler, John Hensley, Hale Appleman yms


Juoni
Dawn (Jess Weixler) on asunut äitinsä, isäpuolensa ja velipuolensa kanssa pienestä pitäen, kuitenkaan häntä ja hänen veljeään ei yhdistä mikään. Dawn kuuluu koulunsa "ei seksiä ennen avioliittoa" -juttuihin ja on niiden kanssa hyvin tosissaan vaikka pojatkin alkavat hiljattain jo kiinnostamaan. Dawn alkaa hengailemaan ihastuksensa Tobeyn (Hale Appleman) kanssa, joka kuuluu myös kyseisiin ryhmiin ja tämän takia luottaa häneen. Pariskunta päättää lähteä kuitenkin uimaan, jonka aikana meinaa käydä oho ja hups, jonka jälkeen alkaakin tapahtua kauhujuttuja....


Yleismielipidepaskaa
Mie en oo varmaan ikinä, IKINÄ, nauranut niin paljoo mitä mie nauroin tän leffan aikana. Jollain tavalla vois miettii, että julmaa pilaa teinille joka tutustuu vasta omaan seksuaalisuuteensa mutta sit taas...
Sanait ei oikeesti riitä selittämään tätä. KATTOKAA TÄÄ jos haluatte nauraa niin paljon kuin itestänne irtoaa. Näyttelijäsuoritukset on oikeesti aika hirveitä, loppupeleis ideaki on ihan paska mutta silti tää on niin viihdyttävä. Tai sit tää johtuu miun (ja Sepon) kiertoutuneesta huumorintajusta.


Arvostelus mein pitää kyl huomioida myös se, että leffa on komedia että kauhu. Kauhuleffan antaisin tästä 2/10, koska voishan toi nyt oikeestioikeesti olla miehille ainakin aikamoinen painajainen. Komedialeffan antaisin tästä 10/10, koska en oo ees pelkäs komedialeffas nauranut niin paljoo mitä tälle nauroin. Jokainen voi siis päätellä mitä tästä pitäis antaa.

Suosittelen leffaa kaikille helvetin pimeän komedian ystäville!

Kung fu panda 2

Valmistusvuosi: 2011
Ohjaaja: Jennifer Yuh
Näyttelijät:engl. Jack Black, Angelina Jolie, Jackie Chan

Juoni
Eli kuten ekassa leffassa, Po ja hänen ystävänsä Hurja viisikko elävät kivaa elämää laaksossaan ja sit alkaa tapahtuu. Tärähtänyt riikinkukko lordi Shen haluaa hallita koko Kiinaa ja alkaa sekoilemaan ilotulitteiden yms kanssa. Näin ollen hänestä tulee leffan päävihollinen. Samaan aikaan Po saa uuden "treeniohjelman" mestari Shifulta eli hän yrittää etsiä sisäistä rauhaa. Ja tämän lisäksi samaan aikaan ku Po taistelee ensimmäistä kertaa lordi Sheniä vastaan hän näkee tämän vaatetuksessa symbolin mikä saa aikaa flasbackin ja lagaan sen takia ja alkaa selvittämään merkin merkitystä. Pian selviääkin ettei hänen hanhi-isänsä Ping olekkaan hänen oikea isänsä vaan hänet on adoptoitu ja Po alkaa selvittämään myös tätä mysteeriä.

Yleismielipidepaskaa
No, kuten varmaan miun juonitekstistä huomasitte niin aika sekavaa ja montaa asiaa päällekäin. Se et perusjuoni toteutuu; päävihollinen ja päähenkilö taistelee koko leffan ajan sitä vastaan. Samaan aikaan kuitenkin adoptiohässäkkä (suunnattu lapsille, pysyvätkö perässä?), joka vaivaa katsojaa kokoajan. Nämä kaksi nivotaan kuitenkin suht onnistuneesti yhteen tuolla sisäisellä rauhalla. Monta juttua, jotka aukeavat pienemmille katsojille varmaan vasta muutaman katselukerran jälkeen.
Kuitenkin leffa sisältää kaikki edelliseen osaan liittyvät perustekijät. Huumori oli välillä hyvinkin koomista; tilannehuumoria (oliks se pukki nyt naine? nauroin tälle ihan sikan) ja läskien dissausta. Sisäls myös paljon taistelukohtauksia, mitkä ovat varmasti varsinkin nuorempien katselijoiden mieleen, tosin Hurja viisikko ei ollut ehkä enää niin hurja mitä aiemmin.

Yleisesti suosittelisin elokuvaa kaikille katsojille, kolmas osa tulee nimittäin 100% varmasti.

Yleisarvosanaksi antaisin elokuvalle 7/10.

Kikin lähettipalvelu

Alkuperäinen nimi: Majo no takkyûbin
Valmistusvuosi: 1989
Ohjaaja: Hayao Miyazaki
Näyttelijät: Minami Takayama, Rei Sakuma

Juoni
Kiki-niminen (Minami Takayama) 13-vuotias likka asuu  porukoidensa kanssa ja on noita. Täydenkuun aikaan hän kuitenkin päättää lähteä vihdoin etsimään omaa onneaan itsenäisellä elämällä ja taikavoimien käyttötapaa maailmalta. Likka lähti kera kissa-ystävänsä Jijin (Rei Sakuma), päätyi merirantakaupunkiin ja alkoi etsimään onneaan. Pian löysikin oman tapansa toimia hyödyntämällä lentotaitoaan, alkoi kuljettaa näin lähetyksiä.

Yleismielipidepaskaa
Miust leffa oli jollain tavalla todella sekava tai sit miun englannintaito on vaa tosi köyhä. Varmaan vähän molempia. Elokuvassa oli hyviä juttuja, kuten tuo kissa oli ehkä maan mainio ja jotkut hahmot oli tosi symppiksiä (toiset taas vähemmän), mut liikaa jäi aukkoja. Esimerkiksi mietin paljon miksei kaikki voi olla noitia ja kenestä sit tulee noita ja miksi tolleen ja miksi tälleen. Kauheesti jätti kysymyksiä mitä ei missään vaiheessa kerrottu. Animetyyliks tää oli aika keskiverto, ei mitään erikoista hahmojen ulkonäössä tai muutenkaan mitää säväyttävää, sääli. Myös juoni oli ehkä vähän köyhä, leffa oli aika pitkä ja siin ei oikeastaan mitään jännää ees tapahtunut. Ja sit siin oli se tyhmäpoika. Mie en oikeastaan tykännyt, olin asennoitunut et olis parempi kyseisen ohjaajan takia (vaikka mielestäni hänen kaikki muutkaan leffat ei oo kauheen hyviä..) ja sit ku ei ollukkaa ni oli aika lässähdys. Rehellisesti nauroin ehkä hiukan liikaaki kun ei oikein enää sit kiinnostanut.

Annan tälle nyt arvosanaks 5/10, aika kuraa kuitenkin mut kai se viihdyttää. 

Miesten vuoro

Valmistusvuosi: 2010
Ohjaaja: Joonas Berghäll, Mika Hotakainen
Näyttelijät: mm. Timo Aalto, Aarne Aksila, Pekka Ahonen

Juoni
Juoni on tällä kertaa hyvin yksinkertainen. Joka kohtauksessa eri miehiä, jotka avautuvat ja puhuvat syvällisiä saunassa.


Yleismielipidepaskaa
Noin yksinkertaisesta ideasta voi kuitenkin syntyä jotain upeaa. Yleensä suomalaiset leffat ovat aika shittii, mutta tässä oli jotain niin perussuomalaista ettei täs kyl järkeäkään ollut. Kohtaukset eivät liittyneet mitenkään toisiinsa, juonta ei oikeastaan ollut, ei ongelmakohtaa, ei mitään mikä tekee "tarinan". Ite ihastelin erilaisia suomalaisia maisemia, saunojen erilaisuuksia sekä tällä kertaa hiton hyviä näyttelijäsuorituksia. Miesten vuoro todellakin nimenä kuvastaa leffaa, tällä kertaa on miesten vuoro näyttää tunteensa, ajatuksensa ja itkeä. Mielestäni leffa oli kaunis, sopii tietynlaisiin mielentiloihin (kuten itselläni osui juuri oikea, hiukan haikea ja ulkona satoi vettä). Mielestäni tämä oli yksinkertaiseti kaunis, muttei leffaa tule kyllä moneen otteeseen katsotuksi. Huomaa kuitenkin että 400€ budjetti. Suosittelen kuitenkin lämpimästi katsottavaksi, ei sovi kaveriporukka-iltoihin vaan juuri itsekseen katsottavaksi kun haluaa olla oman itsensä kanssa ajan kanssa.

Muutan tota arviointijuttua vanhoista silleen et nykyään on 1-10 sarake, vähän reilumpi ja helpompi arvioida. Eli alle 5 on keskivertoa huonompia ja yli 5 on keskivertoa parempia.

Tälle elokuvalle annan arvosanaksi 6½/10

Vettä elefanteille

Alkuperäinen nimi: Water for elephants
Valmistusvuosi: 2011
Ohjaaja: Francis Lawrence
Näyttelijät: Robert Pattinson, Reese Witherspoon, Christoph Waltz


Juoni
Robert Pattinson näyttelee elokuvan päähenkilöä Jacobia, joka kertoo elokuvassa elämäntarinaansa. Eläinlääkärikoulun jäädessä kesken vanhempien kuoleman takia (= rahaongelmat) Jacob lähtee etsimään töitä ympäri maata, sillä sen hetkisessä Amerikassa työttömyys oli suurta. Jotenkin Jacob eksyy junaan joka onkin sirkusjuna ja pääsee sirkuksen tirehtöörin Augustin (Christoph Waltz) lämmittelyn jälkeen eläinlääkäriksi sirkukseen. Jacob rakastuu myös palavasti tirehtöörin vaimoon Marlenaan (Reese Witherspoon) ja tunne kääntyy molemmin puoleiseksi vietettyään paljon aikaa yhdessä Jacobin kouluttaessa Marlenan uuden numeron päätähteä eli tämän norsua. Tirehtööri ei jostain syystä oikein diggaa tästä ja tämä tietää tietenkin tarinan ongelmakohdan.

Yleismielipidepaskaa
Miun odotukset leffasta ei ollut kovinkaan korkealla, sillä kaverini oli sanonut ettei leffa olisi hyvä. Aluksihan vähän nauroin, sillä en tiennyt leffasta mitään muuta kuin sen, että se perustuu sirkukseen ja näyttelijät, joten kun alun jokaisen juonenkäänteen arvasin pilkulleen oikein niin ajattelin leffan olevan todella ennalta-arvattava. Kuitenkin leffa oli hyvinkin toimiva, rakastan kun leffa sisältää edes pienen hiukkasen aitoa historiaa ja oikein ylikorostetusti jotain tiettyä piirrettä kokoajan, tässä tapauksessa sirkusta. Elokuvan hahmot olivat myös mukaansa tempaavia, ihania persoonia kaikki vaikka tietenkin Waltz vei sydämeni, onhan tuo näyttelijä aivan ihana (vaikka rooli olikin ehkä hiukan samantapainen kuin Inglourious Basterdsissä). Leffasta näkyi myös, että se oli tehty Sara Gruen kirjan perusteella, sillä tarina kulki hirveää vauhtia eteenpäin ja jätti muutamia aukkoja, jotka selviää varmasti jos lukisi kirjan. Positiivisesti yllättyen suosittelen leffaa lämpimästi kaikille, ei ole pelkkää Pattinsonin tuijottelua vaan hyvän idean seuraamista.

Annan elokuvalle arvosteluasteikollani 4/5, homma toimi kaikinpuolin hyvin, mutta jotain pientä jäin kaipaamaan (kuten jotain sellaista mitä ei olisi heti arvannut).

Se7en

Suomenkielinen nimi: Seitsemän
Valmistusvuosi: 1995
Ohjaaja: David Fincher
Näyttelijät: Morgan Freeman, Brad Pitt, Gwyneth Paltrow

Juoni
Nimensä mukaan elokuva koostuu seitsemästä asiasta eli tässä tapauksessa kuoleman synneistä. Etsivä William Somerset (Freeman) asustaa perinteisessä amerikkalaiskaupungissa ja on jäämässä eläkkeelle pikkuhiljaa. Paikalle saapuu uus etsivä David Mills (Pitt), joka on juuri muuttanut uuteen kaupunkiin vaimonsa (Gwyneth Paltrow) kanssa ja alkaa siellä luomaa uraansa. Hommat eivät kuitenkaan mene niinkuin on suunniteltu, etsivät löytävät raa'alla tavalla murhatun henkilön ja ei aikaakaan kun löytävät toisen uhrin. Pian he yhdistävät nämä asiat kuolemansynteihin ja alkavat selvittää rikoksia perinpohjin etsien samalla syylistä ja yrittävät estää ettei uusia tapauksia syntyisi.

Yleismielipidepaskaa

Heti kun luin idean olin myyty. Halusin katsoa elokuvan välittömästi ja odotukset olivat todella korkealla. 90-luvun dekkarijuttui, mitkä eivät siis sisällä äärettömiä määriä erikoistehosteita yms, ja sitten nuo aivan ihanan kamalat kuolemansynnit. Alku oli mielettömän lupaava, mässäily-murha oli tehty upeasti ja juuri niinkuin se olisi pitänyt toteuttaa. Seuraava murha oli astetta kehnompi, seuraava vielä kehnompi ja lopuksi kaikkia tyylejä ei edes tullut, MITÄ?? Voi luoja sitä pettymyksen määrää kun lopussa ei ollutkaan mitään upeaa ahaa-elämystä tai mitään muuta hauskaa. Keitti. Leffan ideasta, näyttelijävalinnoista (en oo koskaan muute nähny Freemania ilman valkoista tukkaa) ja osittain myös toteutuksesta propseja. Leffassa oli kans onnistumisia, esimerkiksi tunnelma oli saatu ahdistavaks (taas perus yliuskovaisjutut) ja hyviä keinojakin oli käytetty murhajälkien piilottelussa. Loppuratkaisu oli kuitenkin ehkä sangen random ja leffa jotenkin, hmm, "päättyi kesken". Suosittelen kuitenkin kattomaan, ihan hauska pätkä.

Annan leffalle 3/5, sen olis voinut toteuttaa paremmin mut perus kuraa.

The Bucket List

Suomenkielinen nimi: Nyt tai ei koskaan
Ohjaaja: Rob Reinet
Näyttelijät: Jack Nicholson, Morgan Freeman
Valmistusvuosi: 2007

Juonesta
Elieli, Freemanin hahmo Carter on hirrrveän hyvä tietokilpailuissa ja työskentelee autokorjaajana. Hänellä on kiva perhe. Nicholsonin hahmo Edward omistaa sairaalan ja se on vähän niinkuin häen elämä. Miehiä yhdistävä asia on se että molemmilla on aivokasvain ja heille annetaan ilmoitus elinajastaan eli molemille 6kk-12kk. Jätkät alkavat kelaamaan asioita mitä eivät ole tehneet ja kirjoittavat ne paperille ja alkavat Edwardin suunnattoman omaisuuden ansiosta toteuttamaan näitä unelmia laskuvarjohypystä Intian matkaan.


Yleismielipidepaskaa
Näyttelijäsuorituksista ei tarvitse mitään ihmeellistä sanoa, molemmat ovat konkareita hommassa ja roolisuoritukset meni sen ansiosta taas aivan nappiin. Sen sijaan käsikirjoittajille voisin antaa terävää kommenttia, jätkät kiipeää johonki vuorille ja riehuvat ympäri maailmaa - ja heillä on aivokasvain. Niin, eihän se todennäköisesti ollenkaa aiheuta mitään hmm sivuoireita eli elämä menee ihan normaalisti mut sit ykskaks vaa kuolet vaik aivois on sellanen möntti? Ei kipuja, ei huonovointisuutta, väsymystä tai mitään sen tyylistä. Sillee et yks pien tekijä vaan jäi huomioimatta ja sehän täs nyt vähän ärsyttää. Leffa olis ollu muute tosi hyvä mut siin olis välil ees hiukan voinu näkyy se sairaus. Muuten tosi hyvin toimiva leffa, tunteet pyöräytelty taas aikas hyvin ja tiettyä huumoriakin esiinty aika ajoin. Myös elämän tärkeimpien asioiden merkitys korostu, kertaakaan eivät miettineet mitä "ostavat" vaan mitä tekevät ja mitä tuntevat.

Yleisarvosanaks annan 3½/5, vituttaa niin paljon toi sairauden merkityksettömyys.

Feast of love

Suomenkielinen nimi: Rakkauden kahvila
Ohjaaja: Robert Benton
Näyttelijät: Morgan Freeman, Greg Kinnear, Radha Mitchell, Alexa Davalos, Toby Hemingway
Valmistusvuosi: 2007

Juoni
Morgan Freemanin hahmo professori Harry Stevenson on rakkauden asiantuntija. Koko elokuva tosiaan käsittelee rakkautta ja Harry huomaa sen kaikkialla ja tietää miten jokaisen ihmisen tulisi siinä toimia. Bradley on naimisissa kivasti, muttei huomaa kun vaimostaan tulee lesbo aivan hänen silmiensä edessä, jonka Harry huomaa. Bradleyn kahvilassa Oscar ja Chloe rakastuvat silmänräpäyksessä toisiinsa ja nuorilempi alkaa kukoistamaan. Loppuelokuva onkin Bradleyn suuren rakkauden etsimistä ja Oscarin ja Chloen vaikeuksien selvittämistä, jotta voisivat rakastaa toisiaan rauhassa ilman ympäristön luomia paineita. Harry katselee kivasti sivusta ja analysoi.

Yleismielipidepaskaa
Tää leffa on aika symppis, rakkauden eri tyyppejä pettämisestä vilpittömään rakastamiseen, menettämisen tuskasta toivoon. Eri pariskuntien elämää on kivaa seurata vierestä ja jokaisen rooliin pystyy sulautumaan. Roolihahmotkaan ei ole mitään Hollywood-staroja joihin ei vois samaistua vaan hyö kamppailevat perinteisissä ongelmissa; lojaaliuden, rahaongelmien ja perheriitojen parissa. Elokuva voisi iskeä monen ikäiseen, eri rakkauden tiloissa seikkaileviin. Ennen kaikkea leffa tuo jonkinlaista toivoa siihen, että rakkautta on olemassa, mutta samalla se muistuttaa siitä että pitäisi olla se oikea tyyppi ja pitää silmät auki tai muuten jotain pahaa tapahtuu. Näyttelijäsuorituksissa ei ollut mitään ihmeellistä, Morgan Freeman on perus itsensä mutta häiritseväksi tekijäksi nousee Billy Burke (tunnetaan Twilighteista) joka on filmissä ilman viiksiä.

Yleisarvosanaksi antaisin 2½/5, peruspaska.

Hassut hurjat hirviöt

Alkuperäinen nimi: Where the wild things are
Ohjaaja: Spike Jonze
Näyttelijät: Max Records, James Gadolfini ja kasa ääninäyttelijöitä

Juonesta
Max niminen poika elää äitinsä ja isosiskonsa kanssa kotonaan. Koton hommat kusee, sisko kavereiden kanssa kiusaa, äidillä on uusi miesystävä ja Maxilla ei ole omia kavereita, hän on siis helvetin yksinäinen ja haluaisi huomiota. Erään äidin kanssa syntyneen riidan päätteeksi Max karkaa kotoaan, hyppää veneeseen ja kohta matkustaakin kohti tuntematonta ja päätyy epämääräisten hirviöiden maahan. Aluksi hirviöt meinasivat syödä Maxin, mutta kun hän sai uskoteltua olevansa kuningas sai hän aikaan iloa ryhmä rämään ja siitä lähtikin ystävysten yhteinen taival.

Yleismielipidepaskaa
Yleisesti leffa miust toimi oikein hyvin. Välil se tuntu ehkä vähän randomilt ja en oikeastaa päähenkilöstä tykännyt, mutta noi hirviöt oli jotenkin lutusia. Okei, tietokonepaskaa mut kyl ne miusta silti toimi. Ne oli ihania persoonia kaikki. Rakastin myös ideaa, kun ystävyys tuotii niin voimakkaasti esiin ja eri ystävätyypit, esim tunnistin itteni sielt heti. Ystävyys on niin mielettömän iso asia. Leffassa myös musiikit oli todella toimivat, tekivät tiettyihin tilanteisiin aivan ihanat fiilikset ja nostatti tunteet hyvin pintaan. Rakastin myös lavastusta, vaikken yleensä hiekkadyyneistä tykkää niin nyt niissä oli jotain taianomaista.
Lapsille pitäis yleisesti antaa mahdollisuus ottaa valta ja tajuta, ettei kaikki ole niin helppoa.

Yleisarvosanaks antaisin leffalle 4/5.