torstai 28. kesäkuuta 2012

The Bucket List

Suomenkielinen nimi: Nyt tai ei koskaan
Ohjaaja: Rob Reinet
Näyttelijät: Jack Nicholson, Morgan Freeman
Valmistusvuosi: 2007

Juonesta
Elieli, Freemanin hahmo Carter on hirrrveän hyvä tietokilpailuissa ja työskentelee autokorjaajana. Hänellä on kiva perhe. Nicholsonin hahmo Edward omistaa sairaalan ja se on vähän niinkuin häen elämä. Miehiä yhdistävä asia on se että molemmilla on aivokasvain ja heille annetaan ilmoitus elinajastaan eli molemille 6kk-12kk. Jätkät alkavat kelaamaan asioita mitä eivät ole tehneet ja kirjoittavat ne paperille ja alkavat Edwardin suunnattoman omaisuuden ansiosta toteuttamaan näitä unelmia laskuvarjohypystä Intian matkaan.


Yleismielipidepaskaa
Näyttelijäsuorituksista ei tarvitse mitään ihmeellistä sanoa, molemmat ovat konkareita hommassa ja roolisuoritukset meni sen ansiosta taas aivan nappiin. Sen sijaan käsikirjoittajille voisin antaa terävää kommenttia, jätkät kiipeää johonki vuorille ja riehuvat ympäri maailmaa - ja heillä on aivokasvain. Niin, eihän se todennäköisesti ollenkaa aiheuta mitään hmm sivuoireita eli elämä menee ihan normaalisti mut sit ykskaks vaa kuolet vaik aivois on sellanen möntti? Ei kipuja, ei huonovointisuutta, väsymystä tai mitään sen tyylistä. Sillee et yks pien tekijä vaan jäi huomioimatta ja sehän täs nyt vähän ärsyttää. Leffa olis ollu muute tosi hyvä mut siin olis välil ees hiukan voinu näkyy se sairaus. Muuten tosi hyvin toimiva leffa, tunteet pyöräytelty taas aikas hyvin ja tiettyä huumoriakin esiinty aika ajoin. Myös elämän tärkeimpien asioiden merkitys korostu, kertaakaan eivät miettineet mitä "ostavat" vaan mitä tekevät ja mitä tuntevat.

Yleisarvosanaks annan 3½/5, vituttaa niin paljon toi sairauden merkityksettömyys.


tiistai 19. kesäkuuta 2012

Feast of love

Suomenkielinen nimi: Rakkauden kahvila
Ohjaaja: Robert Benton
Näyttelijät: Morgan Freeman, Greg Kinnear, Radha Mitchell, Alexa Davalos, Toby Hemingway
Valmistusvuosi: 2007

Juoni
Morgan Freemanin hahmo professori Harry Stevenson on rakkauden asiantuntija. Koko elokuva tosiaan käsittelee rakkautta ja Harry huomaa sen kaikkialla ja tietää miten jokaisen ihmisen tulisi siinä toimia. Bradley on naimisissa kivasti, muttei huomaa kun vaimostaan tulee lesbo aivan hänen silmiensä edessä, jonka Harry huomaa. Bradleyn kahvilassa Oscar ja Chloe rakastuvat silmänräpäyksessä toisiinsa ja nuorilempi alkaa kukoistamaan. Loppuelokuva onkin Bradleyn suuren rakkauden etsimistä ja Oscarin ja Chloen vaikeuksien selvittämistä, jotta voisivat rakastaa toisiaan rauhassa ilman ympäristön luomia paineita. Harry katselee kivasti sivusta ja analysoi.

Yleismielipidepaskaa
Tää leffa on aika symppis, rakkauden eri tyyppejä pettämisestä vilpittömään rakastamiseen, menettämisen tuskasta toivoon. Eri pariskuntien elämää on kivaa seurata vierestä ja jokaisen rooliin pystyy sulautumaan. Roolihahmotkaan ei ole mitään Hollywood-staroja joihin ei vois samaistua vaan hyö kamppailevat perinteisissä ongelmissa; lojaaliuden, rahaongelmien ja perheriitojen parissa. Elokuva voisi iskeä monen ikäiseen, eri rakkauden tiloissa seikkaileviin. Ennen kaikkea leffa tuo jonkinlaista toivoa siihen, että rakkautta on olemassa, mutta samalla se muistuttaa siitä että pitäisi olla se oikea tyyppi ja pitää silmät auki tai muuten jotain pahaa tapahtuu. Näyttelijäsuorituksissa ei ollut mitään ihmeellistä, Morgan Freeman on perus itsensä mutta häiritseväksi tekijäksi nousee Billy Burke (tunnetaan Twilighteista) joka on filmissä ilman viiksiä.

Yleisarvosanaksi antaisin 2½/5, peruspaska.




Hassut hurjat hirviöt

Alkuperäinen nimi: Where the wild things are
Ohjaaja: Spike Jonze
Näyttelijät: Max Records, James Gadolfini ja kasa ääninäyttelijöitä

Juonesta
Max niminen poika elää äitinsä ja isosiskonsa kanssa kotonaan. Koton hommat kusee, sisko kavereiden kanssa kiusaa, äidillä on uusi miesystävä ja Maxilla ei ole omia kavereita, hän on siis helvetin yksinäinen ja haluaisi huomiota. Erään äidin kanssa syntyneen riidan päätteeksi Max karkaa kotoaan, hyppää veneeseen ja kohta matkustaakin kohti tuntematonta ja päätyy epämääräisten hirviöiden maahan. Aluksi hirviöt meinasivat syödä Maxin, mutta kun hän sai uskoteltua olevansa kuningas sai hän aikaan iloa ryhmä rämään ja siitä lähtikin ystävysten yhteinen taival.

Yleismielipidepaskaa
Yleisesti leffa miust toimi oikein hyvin. Välil se tuntu ehkä vähän randomilt ja en oikeastaa päähenkilöstä tykännyt, mutta noi hirviöt oli jotenkin lutusia. Okei, tietokonepaskaa mut kyl ne miusta silti toimi. Ne oli ihania persoonia kaikki. Rakastin myös ideaa, kun ystävyys tuotii niin voimakkaasti esiin ja eri ystävätyypit, esim tunnistin itteni sielt heti. Ystävyys on niin mielettömän iso asia. Leffassa myös musiikit oli todella toimivat, tekivät tiettyihin tilanteisiin aivan ihanat fiilikset ja nostatti tunteet hyvin pintaan. Rakastin myös lavastusta, vaikken yleensä hiekkadyyneistä tykkää niin nyt niissä oli jotain taianomaista.
Lapsille pitäis yleisesti antaa mahdollisuus ottaa valta ja tajuta, ettei kaikki ole niin helppoa.

Yleisarvosanaks antaisin leffalle 4/5.